sunnuntai 27. elokuuta 2017

Aikamoisen Aatoksen aikamoinen näyttelydebyytti


Huhuh. En oikein vieläkään tahdo ymmärtää, mitä tuo varsani meni tekemään 💗


Suuntasimme 20.8 Riihimäellä raviradalla järjestettyyn Suomenhevosten valtakunnalliseen näyttelyyn, joka oli ensimmäinen näyttely sekä minulle että Aatokselle. Tästä syystä odotukset eivät olleet kovin korkealla; lähdin hakemaan Aatokselle II palkintoa (sillä tiedän ettei se kolmosen varsa ole missään nimessä) ja tietenkin hyviä kokemuksia meille molemmille. Reissu oli samalla Aatoksen ensimmäinen kodin ulkopuolinen matka eli mitään takuita sen käytöksestä ei voinut antaa. Onneksi matkaseuralainen Epeli toimi jälleen korvaamattomana tukihenkilönä pienelle varsalle 💗.


Arvioidussa aikataulussa Aatoksen showtime oli noin klo 11, joten paikalla olimme hieman ennen kymmentä. Pojat matkustivat hyvin koko matkan ja odottelivat traikussa nätisti sen ajan kun kävin ilmoittautumassa kansliassa. 

Ilmoittautumisen jälkeen suunnistin takaisin traikulle, jossa otimme pojat ulos autosta ja teimme viimehetken puunailut. Edellisenä päivänä olin pessyt Aatoksen, joten se oli pysynyt melko kivasti puhtaana, tosin se on muutenkin tosi siisti eikä esimerkiksi tajua kurassa piehtaroimisen viehätystä. Parkkialueelta siirryimme odottelemaan vuoroamme kehän viereiselle nurmialueelle, joka oli täynnä muita hevosia, sillä kehiä oli yhteensä kolme ja näyttelyssä oli yli 80 suomenhevosta.  Nurmella otin Aatoksen kanssa yhden ravipätkän ja käyntiä tein hieman enemmän "mielikuvituskolmiolla", ihan vain siinä toivossa, että vauva hieman rentoutuisi. 

Aatos ei siis varsinaisesti ollut hädissään, mutta se huusi ihan kokoajan ja oli aika pörheänä. Kateudella katselin, kun muutaman yksivuotiaat söivät lunkisti ruohoa ja esiintyivät riimu päässä, ei olisi meikäläisen varsasta ihan siihen ollut 😂.

(c) Hanna Lindberg

Onneksi pikkuinen oli vain syntynyt showmieheksi, sillä heti kehään päästessään se rauhoittui. Lähdimme lähes samantien kävelemään kehän kolmiota ja Aatos käveli kuin kävelikin ihan kivasti! Toki se oli hieman ihmeissään, mutta se kulki nätisti rinnallani ja kuunteli heti hidastavat apuni, jos se hypähti raville tai yritti rikkoa tahdin. Otin kyllä pienoisen riskin kävellessäni niin reippaasti tuodakseni varsan liikkeen paremmin esiin, mutta kiltin Aatoksen kohdalla sekin kannatti. 

Käynnin jälkeen esitimme kolmiolla ravin ja Aatos oli jälleen todella hieno! Se teki aivan kuten pyysin eikä laukannut askeltakaan. Kehässä jännitin itse niin kovasti, etten olisi varmaan mitään mahtanutkaan, jos Aatos olisi heittäytynyt villiksi 😂. Onneksi se on niin mahdottoman hieno ja viisas, että kaikki sujui kuin kotona ellei paremmin!

(c) Hanna Lindberg

Ravailun jälkeen patsastelimme tuomarien edessä pitkältä tuntuvan ajan. Aatos seisoi kiltisti ja katseli uteliaana ympärilleen. Toki täytyi muistaa että se on vasta pikkuhevonen, eli keskittymiskyky paikallaan seisomiseen kesti noin puolisen minuuttia 😂, joten siinä sitten asettelin sitä seisomaan useamman kerran, kuitenkin niin, että tuomarit saivat tehdä työnsä rauhassa. Lopulta arvostelu oli valmis ja tuomari käveli luokseni sinivalkoinen ruusuke kädessään. Siinä vaiheessa oli kyllä omistajalla itku lähellä, kun tuomari onnitteli minua vuolaasti erittäin hienosta varsasta, joka liikkuu upeasti

(c) Hanna Lindberg

Täysin shokissa kävelin ulos kehästä jonka ulkopuolella äiti odotti itkien. Siinä sitten yhdessä halailtiin Aatosta ja mietittin, että mitähän juuri tapahtui. Shokin jälkeen siirryimme sitten kanslian eteen, jossa siis yksi kerrallaan kuultiin hevosten arvostelut. Ja pakko sanoa, että suurin shokki koettiinkin tässä vaiheessa, kun kuulin varsan arvostelun. Aatoksen "huonoin" numero oli kahdeksan (runko) ja kaikki loput numeroa yhdeksän (tyyppi, jalat, kaviot, käynti ja ravi). Ihana yleisökin puhkesi taputuksiin Aatoksen lopullisten 44 pisteen kuullessaan. Aatoskin nautti saamastaan huomiosta ihan täysillä, tosin elämän ensimmäiset taputukset vähän sentään jännittivät. Tässä vaiheessa olin itse jo ihan ulapalla ja vaikutin ulkopuolisille ihmisille varmaan ihan sekavalta 😂


Niinhän siinä sitten kävi, että jäimme odottamaan 1-vuotiaiden loppukehää, jossa meidän kanssa oli kolme tammaa. Tuomari huikkasi meidät kehästä kuitenkin sivummalle heti käynnin jälkeen, jolloin itse olin hieman ihmeissäni. Tammojen ravatessa me siis vain odottelimme ja lopulta tuomari asetti meidät seisomaan ensimmäisiksi, eli Aatos valittiin 1-vuotiaiden voittajaksi ilman yhtään ylimääräistä raviaskelta 😂.  Palkinnoksi saimme upean ruusukkeen, 150e rahaa ja kassissa pari muuta esinepalkintoa. 


Jäimme lopulta vielä odottamaan parhaan varsan valintaa eli 1-vuotiaiden, 2-vuotiaiden ja 3-vuotiaiden parhaan valintaa. Tuomari ei millään osannut päättää kenet kolmesta upeasta nuoresta valitsisi ja lopulta valinta osui 2-vuotiaaseen oriin. Tuomari onnitteli minua poikkeuksellisen hienosta vuotiaasta ja kehui Aatoksen liikkeitä vuolaasti, tosin voimassa se tietysti hävisi vanhemmille jonka takia tuomari ei sitä jatkoon valinnut. Joku heittikin ilmoille ajatuksen, kuinka mielenkiintoinen BIS-kehä olisi ollut jos kaikki nämä hienot nuoret olisivat päässeet mukaan 😉. Sillä tuo 2-vuotias voitti koko Best in shown. 

Mutta kuten arvata saattaa, hymy oli koko päivän herkässä (ja on toki vieläkin) tuon upean eläimen ansiosta. Ajatella, Aatos oli ainoa I palkinnolla palkittu vuotias ja ainoa (vuotias) joka sai edes yhdeksikköä. Itseasiassa Aatos palkittiin koko näyttelyn korkeimmilla pisteillä, kerta kaikkiaan uskomatonta💗.  Eihän tällaista yksinkertaisesti vain tapahdu. 


Loppuun suuren suuret kiitokset kaikille, niin netissä kuin paikanpäällä, meitä onnitelleille. Tämä on minulle todella iso asia, sillä Aatos on tähän mennessä yksi suurimmista toteutuneista unelmistani. En olisi ikinä voinut uskoa, että jonain päivänä saan tehdä tällaisia asioita elämäni hevosen jälkeläisen kanssa. Siispä nöyrin kiitos ihan jokaiselle, joka on onneni mahdollistanut ja hyväksynyt 💗 Ihastuttaa huomata kuinka vilpittömästi ihmiset ovat kehuneet ja onnitelleet, vielä on ihania ihmisiä jäljellä!


Poutapäivän mieletön Aatos 💗

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kiireinen, energinen vai sittenkin lupaava?


Täällä taas! Ajattelin ensin laittaa otsikoksi kliseisen liikaa käytetyn lausahduksen "vaikeuksien kautta voittoon", mutta taikauskoisena ihmisenä jätän sen kuitenkin kirjoittamatta😉 


Kisakausi 2017 on sujunut toisaalta juuri kuten aikaisemmat kaudet, mutta toisaalta se on ollut hyvin erilainen. Nyt heinäkuun loppuun mennessä olemme startanneet yhteensä kahdeksaan kertaa. Neljä ensimmäistä kertaa (Vesilahti, Aino, Urjala ja Tampere) olivat kaikki enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Ainossa Toukka leikki kuolaimella ja itse unohdin radan 2(!!) kertaa. Lopuissa starteissa puolestaan Toukka oli vain älyttömän villi.


Urjalassa saimme kommentin, joka mielestäni tiivisti kaiken hienosti:  "Laadukas hevonen, jolla hieno energia, paikoittain tosin jopa liian energinen". Saatiin muuten kyseisistä kilpailuista meidän ensimmäinen kakkonen, joka tuli laukanvaihdoista kesken vastalaukan ja käynnin kautta vaihdon 😂


Radoilla suuren suuren kehitysaskeleen olemme ottaneet käynnissä. Alkukaudesta saimme käynnistä numeroa 5,5-6 "kiireinen", mutta nyt käynnistä on neljässä peräkkäisessä startissa se on saanut 7 "rento, energinen" . Meille jopa niinkin hankala asia kuin lisätty käynti, on palkittu samaisella seiskalla! Käynnissä on siis alkanut löytyä samanlaisia vaihteita kuin ravissa. Samaiset vaihteet kun saisin vielä laukkaan niin olisin todella tyytyväinen 😉. Tosin avainasiana käynnin onnistumisessa on ehdottomasti rentous. Jos Toukka ei ole rento, se ei käytä selkäänsä ja käynti jää ponnettomaksi kiiruhtamiseksi. 


Mutta palatakseni päivään, jolloin "kaikki muuttui" täytyy kalenteria selata aina 17.6 Ypäjän Kisaviikolle asti, jossa me kilpailimme ensimmäistä kertaa senioreille avoimissa luokissa. Starttasin kaksi luokkaa 2-tasolla, ensin He A:2 ja vielä Kenttäkutosen. Jo verkassa Toukka oli aivan älyttömän rento ja pehmeä. Se nautti töistään ihan täysillä, ja saman fiiliksen se säilytti läpi radan. Radan jälkeen olin yhtä hymyä, enkä ollut tippaakaan kiinnostunut siitä, mitä mieltä tuomarit olisivat. Pääasia oli se, että ihana Toukka oli taas radalla täysillä kanssani, tiiminä 💗

Lopputulos oli 64,052%.  Tuomarit kehuivat hevosen energisyyttä ja varmuutta, mutta molemmat mainitsivat hevosen aukovan pari kertaa suutaan, mikä oli tietysti Toukan tapa ilmaista pientä hermostusta ja sitä, etten ollut saanut sitä täysin ratsastettua takaosalle. Lopputuloksissa olimme sijalla 7/39, mikä tietysti levensi hymyäni entisestään. Arvostelulajissa täytyy aina olla iloinen kun tuomarien arvio kohtaa oman arvion kanssa!



Kenttäkutonen puolestaan meni ihan leikiksi, helteessä kaksi luokkaa oli meille ihan liikaa. Rata käytännössä juostiin läpi, tosin mukaan mahtui myös oikein hyviä pätkiä. Tamma teki kuitenkin ihan kaiken mitä se voimillaan jaksoi.


Kisaviikon jälkeen pidimme muutaman viikon breikin ja kävimme mm. Rosalin tehotreenissä kolmena päivänä peräkkäin. Näin kesällä ratsastan Toukkaa niin että pääpaino on maastoilussa ja kentällä mennään noin 2 kertaa viikossa.

Seuraavat kisat olivat 9.7 Kangasalla Parvelassa, jossa menimme 2-tason He A:2, joka oli avoin suomenhevosille. Verkka oli tällä kertaa maneesissa, joka tietysti aiheutti Toukassa sisäistä säpinää. Pienten loikkien ja pomppujen lomassa sain kuitenkin ratsastettua Toukan melko mukavaksi ja radalle suunnattiin hyvillä mielin.

Toukka kuitenkin kentälle päästessään jännittyi, eikä käsittämättömän pieni valmistautumisalue helpottanut tuskaani. Rata sujuikin hieman ristiriitaisissa fiiliksissä. Toukka liikkui mukavasti ja suoritti kaiken tasaisen tarkasti, mutta se ei ollut niin hyvin takaosalla ja kevyt suustaan kuin normaalisti. Jännitys näkyi siis juuri ylälinjassa, kuten toinen tuomari hienosti kommentoikin.

Tuomari C (62,931%): "Yritystä. Ajatus hyvin ylämäkeen, laukka kuitenkin vielä pyörimään sujuvammin."

Tuomari M (65,172%): "Tarkkaa ratsastusta, pieni jännittyneisyys häiritsi tänään ylälinjaa."



Lopputulos oli siis tismalleen sama kuin kisaviikolla, 64,052% joka oikeutti sijaan 3/19. Olin jälleen haljeta ylpeydestä. On todella hienoa huomata, että jännittyneenäkin voimme yltää kelvollisiin tuloksiin!


Viimeisimmät kilpailut käytiin puolestaan Lahdessa 2-tasolla 15.7. Siellä menimme kaikille avoimen He A FEI:n CCI/CIC* A-kenttäkilp.ohjelman. Verryttely oli jälleen maneesissa, mutta tällä kertaa Toukka oli huomattavasti rennompi. Fiilis säilyi mukavasti radalle asti ja saimme tehtyä ehjän radan rennolla hevosella. Radalla huomasin kuitenkin Toukan olevan aavistuksen väsynyt, mikä näkyi mm. keskilaukassa. Päätinkin heti radan jälkeen jättää Oriveden kilpailut väliin, sillä T on tehnyt niin hienoja tuloksia, että se todella ansaitsee taukonsa.

Tulos oli tällä kertaa 63,370% joka oikeutti jälleen sijoitukseen, tällä kertaa neljänteen tilaan. Koko Kärki oli tällä kertaa todella tasainen, kaikki kuusi sijottunutta, voittaja mukaan lukien, olivat alle prosentin päässä toisistaan. Rehellisesti sanottuna ei kyllä harmittanut yhtään, en edes osannut käsittää että sijoituimme kolmannen kerran peräkkäin!


Seuraavan kerran kilpailemme varmaan vasta elokuun puolivälissä, eli kisataukoa kertyy hieman. Koitan kuitenkin kääntää sen eduksemme, ja rehellisesti sanottuna voimme vaikka heittää leikiksi koko loppukauden, sillä jo näillä tuloksilla jaksan vuoden eteenpäin 😂. On se Toukka vaan niin taitava 💗



tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kesäterveiset


Ompas tullut lipsuttua kirjoittamisesta, hups 😅.  Tässä välissä on tosiaan päästy ylioppilaaksi (tästä varmasti kuvapostausta luvassa), tehty töitä ja varsoja, sekä tietysti kilpailtu. 


Varsojen tekemisestä meillä on huolehtinut, juuri 15v synttäreitään viettänyt, herra ori, joka on todella muuttunut Oriksi isolla O:lla. En muista, että se olisi ikinä ollut näin villi. Toki se on yhä täydellinen herrasmies ja kuuntelee minua astutustilanteissa täydellisesti, mutta kyllä tammojen ohi kuljettaessa on syytä muistaa pitää ketju nenän päällä ja raippa kädessä. Herra on yritellyt ""isotella"" jopa kengittäjälle 😉. Ainoa huolestuttava asia on sen kova juokseminen tammojen perässä, sillä kohta en tiedä mitä joudun sille syöttämään, jotta se muistuttaisi enemmän hevosta kuin silakkaa... Pääasia on kuitenkin se, että silmäteräni saa viettää näin onnellisia kesäpäiviä!


Myös herra orin pikkupoika, Aatos 1v on todella koetellut rajojaan. Tai oikeastaan Aatos vain haluaisi painia ihan kaikkien kanssa 😂.  Epelin hermoja koetellaan siis näin kesällä ihan kokoajan, kun Aatos on hyppimässä niskaan ihan tauotta. Onneksi Eepukka on luonteeltaan niin leikkisä, ettei loputon leikkiminen ole sille ongelma, päinvastoin. Pojista on kyllä hitsautunut niin tiivis parivaljakko, että uskon tämän ystävyyden säilyvän läpi elämän. 



Alunperinhän suunnittelin Aatoksen viemistä orilaitumelle, mutta koska Epeli leikkii sen kanssa urheasti ja mielellään, en kokenut sitä tarpeelliseksi. Ja vaikka en olekaan mikään kukkahattutäti, olen silti tyytyväinen ratkaisuuni, sillä orilaitumilla sattuu usein ikävän vaarallisia haavereita. 


Myös tallin kiistaton kuningatar voi oikein mainiosti! Olemme pääseet starttaamaan jo aika monta kertaa ja sen lisäksi myös valmennuksiin on pitkästä aikaa päästy treenaamaan Rosalin kanssa. En kyllä enää tiedä mitä tekisin ilman Toukkaa ja sen suuria korvia. Alkuun luulin, ettei meille muodostu sen kanssa minkäänlaista sidettä, mutta enempää metsään ei olisi tämä arvaus voinut mennä 😅. 


Seuraavassa postauksessa palailen kisakuvien ja kisareissutiivistelmien parissa!