tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kesäterveiset


Ompas tullut lipsuttua kirjoittamisesta, hups 😅.  Tässä välissä on tosiaan päästy ylioppilaaksi (tästä varmasti kuvapostausta luvassa), tehty töitä ja varsoja, sekä tietysti kilpailtu. 


Varsojen tekemisestä meillä on huolehtinut, juuri 15v synttäreitään viettänyt, herra ori, joka on todella muuttunut Oriksi isolla O:lla. En muista, että se olisi ikinä ollut näin villi. Toki se on yhä täydellinen herrasmies ja kuuntelee minua astutustilanteissa täydellisesti, mutta kyllä tammojen ohi kuljettaessa on syytä muistaa pitää ketju nenän päällä ja raippa kädessä. Herra on yritellyt ""isotella"" jopa kengittäjälle 😉. Ainoa huolestuttava asia on sen kova juokseminen tammojen perässä, sillä kohta en tiedä mitä joudun sille syöttämään, jotta se muistuttaisi enemmän hevosta kuin silakkaa... Pääasia on kuitenkin se, että silmäteräni saa viettää näin onnellisia kesäpäiviä!


Myös herra orin pikkupoika, Aatos 1v on todella koetellut rajojaan. Tai oikeastaan Aatos vain haluaisi painia ihan kaikkien kanssa 😂.  Epelin hermoja koetellaan siis näin kesällä ihan kokoajan, kun Aatos on hyppimässä niskaan ihan tauotta. Onneksi Eepukka on luonteeltaan niin leikkisä, ettei loputon leikkiminen ole sille ongelma, päinvastoin. Pojista on kyllä hitsautunut niin tiivis parivaljakko, että uskon tämän ystävyyden säilyvän läpi elämän. 



Alunperinhän suunnittelin Aatoksen viemistä orilaitumelle, mutta koska Epeli leikkii sen kanssa urheasti ja mielellään, en kokenut sitä tarpeelliseksi. Ja vaikka en olekaan mikään kukkahattutäti, olen silti tyytyväinen ratkaisuuni, sillä orilaitumilla sattuu usein ikävän vaarallisia haavereita. 


Myös tallin kiistaton kuningatar voi oikein mainiosti! Olemme pääseet starttaamaan jo aika monta kertaa ja sen lisäksi myös valmennuksiin on pitkästä aikaa päästy treenaamaan Rosalin kanssa. En kyllä enää tiedä mitä tekisin ilman Toukkaa ja sen suuria korvia. Alkuun luulin, ettei meille muodostu sen kanssa minkäänlaista sidettä, mutta enempää metsään ei olisi tämä arvaus voinut mennä 😅. 


Seuraavassa postauksessa palailen kisakuvien ja kisareissutiivistelmien parissa!


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kuukausia myöhemmin


Huhuh, edellisestä oikeasta postauksesta on kulunut jo melko kauan, mutta ehkä se sallitaan. Nyt on kevään ponnisteluista kuitenkin jäljellä enää yo-juhlat ja sitten se on niin sanotusti siinä. Pääsykokeiden jälkeen aloitin heti työt, joten vapaa-aikaan en ole vielä ehtinyt kyllästyä ;)

Pätkiksen tämän vuotinen orivarsa Allun Mignon (c) Heidi Kanisto

Pääasia on, että kaikilla täällä on kaikki hyvin. Kaikki hevoset ovat pysyneet terveinä ja hyvässä kunnossa. Tällä hetkellä ne ovatkin erityisen onnellisia, sillä ne ovat päässeet totuttelemaan ruohoon alkavaa laidunkautta varten. Etenkin Pätkis ja Aatos ovat tästä hyvin innoissaan 😂



Talvella kerroin muistaakseni myös täällä blogin puolella Pätkiksen inhottavasta ähkykierteestä ja klinikkareissusta. Pätkikseltä löydettiin siis klinikalla aivan minimaalinen punainen piste sen mahasta, ja ell halusi varmuudeksi antaa meille kahden viikon gastrogard- kuurin, sillä mitään muita selittäviä tekijöitä ähkyilyyn ei löytynyt. Päinvastoin ell oli ihmeissään, kuinka näin hyvissä kotioloissa jatkuvalla slowfeading ruokinnalla, ähkyt ovat näin usein toistuvia. 

Pätkis sai kuitenkin ensimmäisen ähkynsä kuurin loppupuolella, jolloin ymmärsin heti, että 400 euron lääkitys oli ihan turha, ei kyseessä ollut mahahaava. Ongelmat kuitenkin ratkesivat mitä helpoimmalla tavalla. Toukalle oli tulossa osteopaatti hieromaan ja äiti sitten ehdotti, että jos hän käsittelisi myös Pätkiksen. Ja niin siinä sitten kävi, että vihdoin saimme syyn tälle ähkyilylle. Pätkiksen ristiselkään oli muodostunut skolioosin tyyppinen "mutka" joka oli kohdassa, jossa hermosto on yhteydessä suolistoon. Näin ollen tämä (tod. näköisesti astumisen seurauksena syntynyt)  mutka aiheutti valtavaa painetta ja häiritsi Pätkisparan elämää ihan todenteolla. Muutos oli havaittavissa silmin, kun Tiina hieroi mutkan auki. Moni muu hieroja on aikaisemminkin ihmetellyt tuota samaa kohtaa, mutta ei ole osannut sanoa siitä mitään sen kummempaa. Aika uskomatonta, ettei kukaan muu ole tätä huomannut, kuitenkin useampi ell ja hieroja ovat Pätkistä tutkineet. Mutta pääasia on, että silmäteräni on nyt kunnossa 💗


Aatos taas on keskittynyt kasvamaan, komistumaan ja pitämään isänsä skarppina. Olemme mm harjoitelleet trailerissa matkustamista, suojien ja pinteleiden käyttöä ja narun päässä esiintymistä. Toivottavasti pääsemme sitten syksyllä kiertämään parit näyttelyt, sillä jos ei muuta niin Aatos on ainakin maailman kiltein vuotias 💗


Ja entäs sitten Toukka. Noh neiti on saanut talven aikana mielettömästi voimaa ja sen lyhyt kaulakin on hetkittäin jo paremmin "esillä". Kilpailuja on takana kolmet, ja kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Tai ehkä epäonnistunut on väärä sana, sillä yhtään täyttä fiaskoa ei ole sattunut, vaikka lähellä on käyty 😂. 

Ainon prix de Hippos luokassa ratsastin itse mm. kaksi kertaa väärin ja lisäksi Toukka pelasi suullaan ja kuolaimilla ihan ennennäkemättömällä tavalla. Ainon jälkeen kilpailtiin Tampereella, jossa tulos oli ihan ok 62,5% ja sijoitus 14/40. Silti näistä kilpailuista jäi vähän huono maku suuhun, sillä Toukka oli radalla todella vahva ja kiireinen, sillä se joskus menettää radalla malttinsa ollessaan liian innokas. Tietysti pääsyy on satulan päällä, sillä luotin verryttelyssä liikaa Toukan rentouteen, enkä ratsastanut takaosaa tarpeeksi aktiiviseksi. Yritän nyt kovasti oppia virheistäni, kisakausihan on vasta alussa ja mulla on maailman mainion pitkäkorva💗



Palataan seuraavaksi sitten kisakuulumisilla tai ylioppilaskuvien merkeissä! Ajankohtaisimmat kuulumiset löytää meidän instagram-tililtä @teamtiitola :)

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Aatoksen ensimmäiset syntymäpäivät!



Ihan uskomattoman nopeasti on tämä vuosi vierähtänyt, 27.4 pikkuinen Aatos täytti jo vuoden! Vastahan se oli pikkuruinen vastasyntynyt <3





En olisi kyllä hienompaa varsaa saattanut toivoa!